Kuulumisia uudesta kaupungista!

Heippa taas pitkästä aikaa! Aika on taas vierinyt eteenpäin ja viimeksi ollaan keväällä kuulumisia kertoiltu, Facebookin puolella hieman ajankohtaisemmin koira "itse" on jutellut kyllä enemmän. Tosiaan sitten viime kirjoittelun on tapahtunut kaikenlaista. Suurin muutos on ollut se, että me ollaan vaihdettu kokonaan paikkakuntaa. Asustellaan tätä nykyä Helsingissä, jossa Oonalle onkin riittänyt paljon opeteltavia reittejä ja paikkoja noin yleensä.

Oona viimeisenä iltana edellisessä asunnossa. Oli aivan pienellä kerällä, liekö nautiskellut vai jänskännyt uutta tulevaa muutosta :) Luultavasti se jotain jo osasi aavistella, kyllä eläimet tajuaa. Kaltsu-kisukin pääsi kuvaan, kun olivat yhdessä sängylle asettuneet.

Heti muutettuamme oli tietenkin selvää, että Oonalle oli löydettävä ulkoilutuspaikka heti ekana iltana, siitä lähdettiin liikkeelle. Ihan helposta ja lyhyellä matkalla. Tämä kerrostalo, jossa me asutaan, on todellakin sijainniltaan aivan mieletön. Ei haittaa, vaikka kovasti liikennöity tie kulkee etupihan puolella, kun takapiha ja lähes talon takaa lähtevä metsä polkuineen ja ihanine lenkkireitteineen on lähestulkoon täydellinen paikka ulkoilla. Tuntuu olevan kovin suosittukin, koskaan siellä ei tarvitse kävellä yksin. Ihana merenrantaa pitkin kulkeva reitti lähtee myös noiden polkujen läheisyydestä. Ulkoilureitin Oona oppi nopeasti. Jo muutamien päivien kuluttua alettiin harjoitella tietä ostarille, ja sieltä metroasemalle. Suurin osa matkasta on täältä meiltä oikeastaan samaa reittiä molempiin. Jos haluan ostarille, Oonan täytyy valita eräs tietty suojatie, jonka me ylitämme. Jos taas tarkoitus on mennä metroasemalle, tulee Oonan valita toinen suojatie, johon täytyy käppäillä ostarille menevän suojatien ohi vielä jonkin matkaa eteenpäin. Toki mun on oltava tietoinen itse, missä mennään ja kartalla siitä, mistä pyydän Oonaa hakemaan suojatien milloinkin. Kuitenkin kotoa lähtiessäni sanon koiralle ääneen, kumpaan ollaan milloinkin menossa. Joko metroasemalle tai kauppaan. Ostari on siis kauppa, mentiinpä kioskille tai vaikkapa vietnamilaiseen ravintolaan, joka sekin sijaitsee ostarilla. Tässä tuli pieni oikosulku. Olen ehkä opettanut koiran nyt hölmösti, mutta toisaalta kun itse tiedän mitä mikäkin termi tarkoittaa, se kai riittää, että osaan ohjata koiraa oikein. Ostari on siis kauppa, vaikka olisin voinut kertoa sen olevan ostari jo ihan alkuun. Tyhmänä tajusin tämän vasta jälkeenpäin, kun koira oli jo omaksunut käskyt. Jos haluan ostarilla kioskille, sanon että mennään Ärrälle (R-Kioski). Jos taas haluan sinne kauppaan, se on sitten, että mennään Valintatalolle. Paria kuppilaa ja sitä vietnamilaista ravintolaa en ole sille vielä opettanut. Kotoa lähtiessäni ilmoitan aina, kumpaan mennään, jonka perusteella koira osaa sen puolisen kilometriä matkattuamme ottaa jo oikean suojatien. Eli muistaa siis, kumpaa tarkoitan, ja muistaa, kumman suojatien yli pääsee minnekin. On se fiksu :) Samoin on Ruoholahden metroaseman lähistöllä. Jos metroaseman liukuovista ulos tultuamme sanon, että mennään Musti ja Mirri-liikkeeseen, löytyy suojatie heti ilman, että mun tarvitsee pyytää erikseen sitä etsimään. Jos pyydän lähtemään Lauttasaareen, silloin mennään oikeaa ja suoraa reittiä kuntosalille ja Lauttasaaren K-Marketiin. Sillä matkalla täytyykin sitten pyytää välillä hakemaan suojateitä, ne meinaavat joskus unohtua, vaikka välillä kyllä Oona ne ottaa ilman käskyäkin. Vieraammilla reiteillä toki täytyy suojatiekäskyä erikseen käyttää, mikä onkin kaikille opaskoirille opetettu ja opetetaan jo koulutusvaiheessa aina. Olin todella yllättynyt myös siitä, kuinka hyvin Oona totteli käskyjäni ihan ensimmäisilläkin kerroilla, kun reittejä mentiin läpi. Vaikka paikat olivat vieraita, se meni häntä heiluen ja pää pystyssä eteenpäin, otti jokaisen käskyn tosissaan ja meni kuin nappia painamalla. Ei aristellut eikä ihmetellyt, vaikka onkin kyseessä pikkuisen Joensuuta suurempi kaupunki :)

Olin Tallinnassa käymässä vuorokauden reissulla syyskuussa. Oona jäi opaskoirakoululle hoitoon, koska kukaan täällä asuvista ystävistä ja tutuistani pystynyt sitä hoitoon juuri silloin ottamaan. Vein Oonan jo perjantaina, koska lähdettiin lauantaina aamulla jo niin aikaisin, että olisi tullut kiire. Hakemaan pääsin vasta maanantaina, koska sunnuntai-iltana tulomme takaisin oli niin myöhäinen, ettei koirakoululla ollut enää henkilökuntaa silloin paikalla. Näin ollen Oona oli koululla kolme vuorokautta. Maanantaina hain koiran kotiin, ja minut nähdessään se ei meinannut nahoissaan pysyä. Oli aivan intoa täynnä, hyppi ja pomppi kuin olisin ollut vähintään vuoden poissa.

Mutta kotiin tultuamme se riemu loppui siihen. Katkesi kuin veitsellä leikaten ja koirasta tuli aivan kummallinen.

Murjotti yksin mahdollisimman kaukana musta. Kuva voi olla vähän epäselvä tai sumuinen, ainakin sen ottohetkellä tuntui siltä... Yritin kutsua, että tulisi sohvalle tai sänkyyn, joissa se nukkuu monesti varsinkin päiväuniaan, mutta eipä koiruus korvaansa lotkauttanut. Kävi luonani vain kääntymässä, jatkoi sitten omalle tontilleen kauemmas. Ei siis huomioinut ollenkaan. Tätä jatkui koko loppupäivän ja vielä tiistainkin, kunnes keskiviikkona tilanne tasaantui ja kaikki oli taas ennallaan. Osaa se koirakin ilmeisesti mieltään osoittaa. Olisi hauska tietää joltakin ns. koirapsykologilta tai koirien käytökseen perehtyneeltä, mistä tuollainen johtuu. Onhan näitä kuultu ennenkin, Oonalle oli kyllä ensimmäinen kerta kun se näin murjotti.

Mutta pala kuivattua poronselkää viimeistään pelasti tilanteen :) Sit ei tarvinnut enää olla pahoilla mielin.

Syyspesukin hoideltiin pois alta. Tää rumba käytiin läpi Joensuussa, jossa käytiin vierailulla lokakuun puolivälin paikkeilla :) Karvaa siellä, karvaa täällä... Vaikka kuinka yrittäisi harjata koiran ennen pesua, tulee irtokarvaa koko kylppäri täyteen. Onneksi ei tällä kertaa ollut oma kylpyhuone kyseessä ;) Oonahan nauttii pesuhetkestä täysillä, suihkukaappeja se vähän jostain syystä kammoaa. Tulee kyllä kun houkutellaan, mutta mielummin olisi siinä ihan ulkopuolella vaan. Ja voi sitä pesun ja kuivauksen jälkeistä juoksua, matolla kierimistä ja kuonon ja ihan koko kropan hankaamista joka paikkaan, kun kutittaa... Sitten täytyy vaan odotella, että irtokarvat kuivuvat lattialle ja imuroida ne pois. Pesun jälkeen vielä turkkiin jääneiden irtonaisten karvojen harjaus ja valmista on!

Me yritetään Oonan kera palailla taas asiaan, vähän nopeammalla aikataululla tällä kertaa, ettei tulis ihan näin pitkää aikaväliä. Täällä kun tapahtuu aina kaikenlaista päivittäin, jota voisi kuvatakin ja laittaa esille tänne. Videotakin yritin hänen possunkorvanjahtaushetkestäänkin ottaa, mutta se täytyy tarkistuttaa ensin jollakin, että koira edes vilahtaa välillä kuvassa. Nuo videot on niin pieniä puhelimen näytöltä, että mun on todella vaikea niitä itse nähdä. Mutta asia selvinnee piakkoin, ellen sitä unohda.. Seuraavaan kertaan!