Oona

Havulinnun Oona, kutsumanimeltään Oona on 04.03.2007 syntynyt pienehkökokoinen, käyttölinjainen labradorinnoutaja. Oona on toiminut opaskoirana kahden vuoden ikäisestä alkaen, ja on ollut siitä asti samalla koirankäyttäjällä, eli minulla. Koulutuksen virkaansa se sai Vantaan opaskoirakoululta.

Työssään Oona on erittäin tarkka ja tunnollinen koira. Kaikkein paras tulos saadaan, kun liikumme sen kanssa kaksin. Jos takana kulkee muu tuttu henkilö, varmistaa koira aina väliin onko kyseinen henkilö vielä mukana menossa vilkaisemalla taakseen, eli joskus keskittyminen voi hieman herpaantua. Suojatiet, bussipysäkit, tiet niin oikealle kuin vasemmallekin, penkit, tiskit ja kassat, portaat, ovet sisään ja ulos, hissit jne löytyvät mallikkaasti pyydettäessä.

Oona osaa lukea käyttäjäänsä loistavasti. Jos sanon, että nyt on kiire, se reipastaa askeltaan ja alkaa toimia normaalia ripeämmin, tarkkuudestaan kuitenkaan tinkimättä. Jos olen jostakin syystä eksyksissä tai menossa väärälle reitille, se tajuaa tilanteen ilman, että siitä tarvitsee erikseen ilmoittaa, ja palauttaa meidät molemmat oikealle reitille. Koira oppii nopeasti uusia paikkoja, kuten kauppa, apteekki, metroasema, ja mitä uusia paikkoja milloinkin milläkin tavoin nimettyinä sille opetan. Se oppii yhdistämään nimet paikkoihin hyvin nopeasti, jo parin ensimmäisen kulkukerran jälkeen, eikä minun tarvitse sitä enää juuri kulkiessamme niihin ohjeistaa.

Luonteeltaan Oona on aina ollut hyvin vilkas, utelias ja eläväinen koira. Uusiin ihmisiin (sekä eläimiin mahdollisuuksien mukaan) se tutustuu ensimmäisen sekunnin aikana tavatessa. Tuttavuutta se tekee nuolemalla ja tunkemalla syliin, eikä huomiota ja rapsutuksia voi koskaan saada liikaa. Se viihtyy lähes kaikissa kodin askareissa mukana omalla tavallaan osallistuen. Häntä heiluu tauotta, ja joka paikkaan on päästävä tutustumaan. Kaikenkaikkiaan Oona on erittäin sosiaalinen ja ihmisrakas koira. Luonteensa takia Oona on työssään myös hyvin herkkä ulkopuolisille ärsykkeille. Vastaan tulevan ohikulkijan alkaessa jutella sille ja osoittaessa sille muita selkeitä huomioimisen merkkejä, keskeytyy sen työnteko välittömästi ja mielenkiinto siirtyy uuteen henkilöön. Vaikka työvaihde Oonalle palautuukin takaisin nopeasti, ei ainuttakaan keskeytystä tule aiheuttaa. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, ettei Oonaan (ja opaskoiriin yleensä) kiinnitetä minkäänlaista huomiota silloin, kun se on työtehtävässään. Osa opaskoirista kykenee jättämään ulkopuoliset häiriötekijät huomiotta, mutta toiset tarttuvat niihin heti. Oona on herkistä koirista todella hyvä esimerkki. Työn ja vapaa-ajan erottaa helpoiten aina opaskoiran valjaista. Valjaiden ollessa koiran päällä, se on töissä ja sille on ehdottomasti annettava työrauha. Vapaalla, ilman valjaita Oona on kuin kuka tahansa lemmikkikoira. Sitä voi paijata, silittää ja sille voi jutella kuten muille eläimille.

Kuten lähes kaikkien labradorien, myös Oonan rakkaus ruokaan on suuri. Kaikki uppoaisi suureen kitaan, mitä sen ulottuville annettaisi. Aamu- sekä iltaruoalla Oona nauttii Royal Caninin Maxi Light-kuivaruokaa, joka on sen pääravinto. Joskus, mutta melko harvoin ruuan päälle saatetaan laittaa pieni ripaus raakaa jauhelihaa tai lihasuikaletta, lähinnä niinä iltoina, kun se on perheemme kissojen päivän menyy. Noin kerran viikossa on luu- tai possunkorvapäivä. Tällöin nautitaan siankorvaa, tai vaihtoehtoisesti pakasteluita tai muita eläinkaupoista saatavia kuivattuja eläinten osia. Vehnäallergian vuoksi kaikenlaiset solmuluut ja muut kauppojen koiranherkut ovat poissuljettuja.

Voisi sanoa, että Oona on täydellinen opaskoira juuri minulle. Siltä löytyy vauhtia, paljon järkeä ja tilannetajua, sekä kyky ratkaista monenlaisia tilanteita. Yhteistyömme sujuu oikein mallikelpoisesti, enkä voisi oppaaltani enempää toivoa.